Coton de tulear Terveys

Cotton on yleisesti ottaen terve ja pitkäikäinen rotu. Cottonit elävät helposti yli 10-vuotiaiksi ja rodussa on tavattu jopa 17-vuotiaita yksilöitä. Mutta kuten kaikilla roduilla, myös cottoneilla esiintyy muutamia perinnöllisiä sairauksia. Sairauksien yleisyydestä on vaikea sanoa tarkkaa arviota, koska yleensä sairaudet jäävät vain omistajien omaan tietoon, eikä niitä merkitä jalostustietojärjestelmään. Cotonit kuuluvat PEVISA:an, eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan. Cotoneilla tulee olla astutushetkellä voimassa eläinlääkärin lausunto silmistä ja polvista. Tällä sivulla on kerrottu cotoneiden yleisimmistä sairauksista.

Polvet

Kuten monilla pienillä roduilla, myös cotoneilla esiintyy patellaluksaatiota, eli polvilumpion sijoiltaan menoa.

Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaan menolle. Jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Vika on periytyvä. Polvilumpion rakennetta säätelevät useat eri geenit, joiden esilletuloa myös ympäristö muokkaa. (Lähde: Kennelliitto)

Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen. Eläinlääkäri tutkii polvet tunnustelemalla. I – asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa. II- ja III – asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia. Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin raajaansa sen sijaan että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen). IV – asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Usein oireet huomataan tapaturman jälkeen, vaikka kyseessä on synnynnäinen vika. Patellaluksaatio voi myös pahentua eikä nuorena saatu tulos välttämättä ole lopullinen. (Lähde: Kennelliitto)

Yhdistys suosittelee jättämään 2-asteen polviset koirat pois jalostustuksesta ja yhdistämään 1-asteen tuloksen saaneet puhtaaseen, eli 0-polvisen koiran kanssa. 

Silmät

Silmäsairauksia esiintyy myös jonkin verran. Yleensä silmäsairaudet tulevat esille vasta vanhemmalla iällä, joten suvun silmäsairauksista ei ole aina todenmukaista tietoa. Mielestäni olisi tärkeää, että jalostukseen käytettäviä koiria silmätarkastettaisiin myös vanhempana, myös jalostuskäytön jälkeen. 

Jalostuskoiran silmien tulee olla perinnöllisen kataraktan, eli harmaakaihin ja PRA:n osalta astutushetkellä terveet. Cotonin silmätarkastus on nykyään voimassa kaksi vuotta. Kataraktaan ei ole olemassa tällä hetkellä geenitestiä. PRA:han on olemassa geenitesti, mutta sen varmuudesta on tällä hetkellä epäselvyyksiä. 

Selkä

Cotoneilla esiintyy jonkin verran ”mäyräkoirahalvausta”, eli välilevytyrästä johtuva kipu- ja halvausoireita. Jotkin cotonit selviävät tästä häkkilevolla, jotkin joutuvat leikkaukseen ja jotkin valitettavasti menehtyvät. 

Se mistä vaiva johtuu on vielä hieman epäselvää. Joidenkin lähteiden mukaan kalkkeumat ja etenkin niiden määrä on yhteydessä välilevytyrään, toisten lähteiden mukaan taas tyrä voi tulla myös kalkkeutumattomaan selkään.

Sairauteen on kehitetty myös IVDD-geenitesti. Testin olisi tarkoitus antaa arvio kuinka suuri mahdollisuus koiralla on sairastua välilevytyrään: N/N = normaali, N/CDDY = koiralla on pieni riski sairastua, CDDY/CDDY = koiralla on suurempi riski sairastua. 

Tästäkin testistä on ristiriitaisia puheita ja tutkimuksia. Esimerkiksi mäyräkoirien eräässä rotumuunnoksessa kaikilla on 2 kopiota CDDY mutaatiosta, mutta kaikki koirat eivät kuitenkaan sairastu. 

Tällä hetkellä siis ei ole 100% luotettavaa tapaa ennustaa selkäsairauksien periytyvyyttä jälkeläisille. Tärkeintä on, että jatkamme koirien kuvaamista ja geenitestien tekemistä, jotta saamme lisää tietoa sairaudesta. Tänä päivänä voimme tehdä vain parhaita mahdollisia valintoja (tai arvauksia) jalostuksessa olemassa olevien resurssien pohjalta, mutta geenien kantajia tai kalkkeutuneita selkiä ei mielestäni tässä vaiheessa kannata jättää pois jalostuksesta. 

Cotonien kuvaaminen ja geenitestaaminen yleistyy kokoajan, mutta tällä hetkellä vain hyvin pienelle osalle on tehty kyseiset tutkimukset. Tulee myös muistaa että kuvaamaton ja testaamaton koira ei ole automaattisesti terve, vaan voi omata kalkkeutuneen selän ja olla geenin kantaja!

Geenitestit

Cotoneille on tällä hetkellä olemassa 8 geenitestiä (mukaan lukien yllä kerrottu IVDD-testi). Suuri osa cotoneista on näiden alla käsiteltyjen geenien osalta puhtaita, mutta geenien kantajia löytyy jonkin verran. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, koska näin osa jälkeläisistä saattaa olla geenin mukaan sairaita. Geenin kantajuus ei aiheuta koiralle sairautta, mutta se on otettava jalostuksessa huomioon.

Degeneratiivinen myelopatia (DM)
DM on etenevä selkäytimen rappeumasairaus, jota esiintyy useassa rodussa. Sairaus aiheuttaa vanhalla iällä ilmenevää, takajaloissa ensimmäisenä ilmenevää lihasten näivettymistä sekä koordinaatiovaikeuksia. Sairaus ei aiheuta itsessään kipua, mutta sairauden edetessä koira ei pysty enää liikkumaan itsenäisesti eikä pidättämään ulostetta ja virtsaa. Tällöin turvaudutaan eutanasiaan. (Lähde: MDD)

Koiran multifokaalinen retinopatia 2 (CMR2)
Multifokaaliselle retinopatialle tyypillisiä silmänpohjamuutoksia voidaan todeta silmätutkimuksessa jo neljän kuukauden ikään mennessä. Sairaus ei yleensä vaikuta potilaan näkökykyyn, mutta saattaa aiheuttaa potilaan näkökyvyn heikkenemisen. Hyvin harvoin potilas sokeutuu täysin. (Lähde: MDD)

Neonataali pikkuaivoataksia (BNAt)
Ensimmäiset oireet havaitaan heti pentujen alkaessa liikkumaan eli noin kahden viikon iästä alkaen. Yleensä sairaat pennut eivät pysty seisomaan tai kävelemään itse vaan ne liikkuvat ikäänkuin uiden eteenpäin. Oireet eivät välttämättä etene, mutta niiden vakavuuden takia päädytään usein sairaan pennun lopetukseen. (Lähde: MDD)

Primaari hyperoksaluria (PH)
Primaarissa hyperoksaluriassa sairaiden yksilöiden munuaisiin alkaa kertyä kalsiumoksalaattikiteitä, mikä johtaa krooniseen munuaisten vajaatoimintaan ja lopulta kuolemaan. Kiteitä voi kertyä munuaisten lisäksi muihin kudoksiin, kuten verkkokalvolle ja niveliin. Sairauden oireet havaitaan tavallisesti jo 3-4 viikon iässä. (Lähde: MDD)

Von Willebrandin tauti (vWD), tyyppi 1
tyyppi 1 on yleisin ja lievin muoto von Willebrandin verenvuotosairauksista. Pääoireena ovat limakalvoperäiset verenvuodot kuten nenäverenvuoto, ienten verenvuoto, ruuansulatuskanavan verenvuoto ja verivirtsaisuus. Lisääntynyttä verenvuotoa todetaan tavallisimmin onnettomuuksien tai leikkauksien yhteydessä. (Lähde: MDD)

Hyperurikosuria (HU)
Hyperurikosuria on sairaus, jolle on ominaista liiallinen virtsahapon erittyminen virtsaan, mikä lisää riskiä virtsakivien (uraatti) muodostumiselle. (Lähde: Movet.fi)

Progressive Rod Cone Degeneration, (prcd-PRA)
prcd-PRA on etenevä silmäsairaus, joka johtuu silmän valoreseptoreiden rappeutumisesta. Sairauden ensioireena havaitaan hämäräsokeutta, sillä hämäränäöstä vastuussa olevat sauvasolut rappeutuvat tässä sairaudessa ensimmäisenä. Verkkokalvon tappisolut rappeutuvat seuraavaksi, mikä johtaa täydelliseen sokeutumiseen. prcd-PRAssa oireiden alkamisikä vaihtelee roduittain. Yleisin alkamisikä on nuori aikuisikä. (Lähde: MDD)