Meidän agilityvuoteemme mahtui todella paljon iloa, onnistumisia ja itsemmeylittämistä.
Starttasimme Hugon kanssa ensimmäisissä agilitykisoissa 2.4.2018. Kyseessä olivat oman seuran kisat, joten saimme kaiken mahdollisen tuen.
Ihan ensimmäisen radan tulos oli huikea! virheetön rata yliaikanollalla ja sijoitus toiseksi. Yliaika ei ollutkaan mikään ihme, sillä tuohon aikaan hugo vielä kärsi keinu-jännityksestä ja puomin ja keinun erottelu ei ole toiminut hyvin.
Suuria uhrauksia
Hugon näyttelytavoitteiden täytyttyä päätin, että nyt lähtee turkki, se turkki jota ollaan kaikella työllä ja vaivalla kasvatettu, huollettu ja vaalittu. Nyt oli sen aika lähteä. Ja voin kertoa, että vauhtia tuli roimasti lisää joten tämä oli todellakin oikea ratkaisu Hugon agilityuran puolesta.
Suuria saavutuksia
Möhemmin tänä vuonna kisasimme eri halleissa ja paikoissa, joista jokainen toi oman jännitysmomenttinsa päivään. Miten Hugo reagoi aitaamattomaan ulkokenttään? Karkaako se? Noh, eräissä tiistai-illan kisoissa karkasi, mutta sen sijaan tätä seuraavana viikonloppuna Hugo lunasti paikan finaaliin ja finaalissa sijoittui pikkuminien ja minien kaikkien tasoluokkien yhteiluokassa älyttömän upealla tuloksella viidenneksi!
Seitsemännellätoista 1-luokan startilla saimme OIVA:n, eli oikeuden vaihtaa 2-luokkaan. Toisessa luokassakin ehdimme tienata hyppyradalta LUVA:n.
Kaikenkaikkiaan tuntuu mahtavalta, että uskalsin ylipäätänsä lähtä kisaamaan. Vielä mahtavampaa on se kuinka olemme Hugon kanssa kehittyneet ja saaneet vieläpä tuloksia! Ensi vuonna lähdetään kisaamaan myös Hildan kanssa. Katsotaan mitä Hildan tuleva agilityvuosi tuo tullessaan!
